… tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt.
Kaapissa odottaa leopardikuvioinen kirjoneulebolero, joka on aloitettu Ranskan vallankumouksen 200-vuotisjuhlien aikaan 1989. Siinä on muistaakseni kolme neljä eriväristä angoralankaa ja orgaaninen kuvio, joka toistuu vain joka 25. kerros. Haastetta pitää olla!
Avaan lankapussin varovasti. Se on sama kahiseva muovikassi, jossa kiikutin kaksikymmentä vuotta sitten vyyhdit vuokraemäntäni pienestä lankakaupasta sen yläkerrassa sijainneeseen asuntooni Avignonissa. Villabolerolle olisi ollut talvella tarvetta tiivistämättömien ikkunoiden ja repsottavien parvekkeenovien yksiössä, mutta neulominen ei ottanut sujuakseen, kun kädet tärisivät kylmästä.
Näytä suurempi kartta
Ihme kyllä, lankakasassa ei näy jälkiä turkiskuoriaisten juhlista. Ohjeetkin ovat tallella ja työ on edistynyt selvästi yli puolenvälin. Tästähän on hyvä jatkaa!
– Tai no, kannattaako sittenkään? Kevät on tulossa ja onhan minulla kaksi valmiiksi leikattua kesämekkoakin ollut odottamassa ompelukonetta jo viitisen vuotta. Entä jos ihan ensimmäiseksi kuitenkin vaivautuisin ompelemaan talvitakista irronneen napin ja paikkaamaan revenneen päiväpeiton.
Päivän sää:
Mustaa ja valkoista
ja joitakin harmaansävyjä
hiekoitussora jäätyneillä jalkakäytävillä
täplittynyt lika traktoreiden puskemissa lumivuorissa
lehdettömien puiden oksiston märänmusta grafiikka
kaiken valkoisuutta vasten.
Tehosteena Etu-Töölön kerrostalojen tiilenpuna.
Oiva sää kirjoittamiseen.
Päivän adjektiivi: Ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti