perjantai 11. maaliskuuta 2011

Vuorotteluvapaalla ei saa valittaa

Raivostuttava keli.
Hyvä, voin kanavoida hormonikiukkuni siihen. Ei kai kukaan voi kieltää, etteikö rämpiminen loskassa ja räntäsateessa olisi suuri epäoikeudenmukaisuus maailmassa. Miten paljon on onnellisia ihmisiä, jotka eivät koskaan joudu kokemaan sitä! Minä en aio ikinä kuumuudesta ja kuivuudesta valittaa.

Kuulin jopa kadulla tänään perisuomalaisen (ei, en käyttänyt sitä sanaa mitä heti luulette) äidin ihmettelevän pellavapääpojalleen, että ei kai tämä aio ulkona olla tällä säällä?! - Miten epäisänmaallista! Suomessahan lapset viedään ulos säällä kuin säällä. Se on terveellistä. Ulkoilu lisää mielihyvähormonin endorfiinin tuotantoa aivoissa, mikä taas ehkäisee masennusta. Jos maamme masennustilastoja katsoo, luulisi olevan tehokkaampiakin keinoja kuin ulkoilu surkeilla keleillä vähäisessä valossa.
Mutta se on terveellistä ja karaisevaa! Välissä otetaan sitten kylmiä suihkuja tai käydään avannossa - ja parikymmentä kyykkyyn-ylös vetoa aamuisin heti herättyä. Jo lähtee laiskuus lapsista! Ja kun on kaikkea jo kokeillut eikä mikään tunnu enää miltään, voi vaikka makailla piikkimatolla. Voisin vaikka lyödä vetoa, että piikkimattojen myynti Suomessa ja pohjoismaissa on ihan toista luokkaa kuin esimerkiksi Ranskassa.

Kun on 5-6 vuotta pukenut lapselle välihousuja, kypärämyssyjä, kurahaalareita, kumisaappaita ja ennen kaikkea kurakintaita villalapasten päälle, luulisi lapsen vähintäänkin lannistuvan. Suostuvan kaikkeen. Sitten on helpo syöttää hyvinvointivaltiopropagandaa "on lottovoitto syntyä Suomeen"-tyyliin. Ja "älkää edes yrittäkö valittaa, esi-isämme kaskesivat nämä korvet ja raivasivat tuhansia kivenlohkareita syrjään ennen kuin pääsivät viljelemään ravinneköyhää maata, joka antoi harvoja mutta niukkoja satoja".

Iloitkaa siis liukkaista keleistä, yllättävän syvistä kuralätäköistä joihin vahingossa astuitte ilman kumisaappaita, rättikokoisten lumihiutaleiden peittämistä silmälaseista, levinneistä ripsiväreistä, vuotavista nenistä, hartiat korvissa kulkevista kanssakärsijöistä joiden katse on luotu tiukasti maahan, funktionaalisista tuulta, vettä, pakkasta ja kuraa hylkivistä laatikon muotoisista vaatteista, jotka suojaavat ohiajavien autojen nostattamilta roiskeilta.

... säällä kuin säällä.

PS. Älkääkä yrittäkökään piristää tätä päivää millään "räntäsade keväällä sulattaa talven lumia"-viisauksilla. Tästä säästä toivo on kaukana.

Päivän lääkitys: bossanovaa aamuin illoin. Tarvittaessa ennen ateriaa pari afrikkalaista elokuvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti